(Sotamarssi laulun kanssa kuuluu esintö-paikan ulkopuolella, kaupunki vähitellen valaistuu, niin että se lopulta tulee täyteen valoon).
Tuuterkaivenius (joka sillä ajalla levottomasti hoippuu edestakaisin). Nyt muuta ei ole enää vajaa, kuin että minä vaan yhdyn keskelle telmettä, ja että minun pistävät puhki jotkut keihäsniekat! — Jos nyt vaan vielä voisin jollakin luonnollisella tavalla päästä pois tästä kirotusta jälkimaailmasta.
Totuus (tulee esiin).
Unesi on päättyneenä,
Saat jo tulla Tuuterista.
Mitä näit ja nähnyt olet,
Opiksesi se nyt ota,
Ota vastaisen varalle.
Mitä tuolla tulevassa
Ajassa nyt alkavassa
Aina avaran maailman
Tapahtuu, sen Herra tiennee,
Joll' on yksin tieto niistä,
— Mitä Hän vaan määräileepi.
Kokeet kaikki kuolevaisen
Ovat turhat, kun ovatkin,
Tehdä niistä määriöitä.
Miksi mailma muuttukoonki,
Mullin mallin vanhat kaikki,
Laitokset ja laatimiset,
Niin tuo rakkaus vapauteen
Isänmaassa ihanassa
Aina pysyköön pyhänä
Täällä Pohjolan perillä!
(Väkevän sotasoitannon pauhatessa vajoo Tuuterkaivenius alas läpi lattian).
Vaihos.
(Sama huone, missä näytelmä alkoi. Vaatteella peitetty pöytä seisoo keskellä lattiaa).
Kuudestoista kohtaus.
Siivettyinen. Rouva Noukkanen.
Rouva (seisten ikkunan pielessä). Katso, miten he häärivät toinen toisensa ympärillä; tytär juoksee ikään kuin vimmattu ja tohtori hänen jälestänsä haju-vettä kädessä.