Siivettyinen (istuen pöydän ääressä, arkki paperia kädessä). Antaa heidän hääriä, hyvä rouvaseni. Mies on ottanut hengen itsestänsä; sen minä jo sanoin ensimäisenä silmänräpäyksenä, kun sain kuulla, että hän ei ollut kotona koko vuorokautena, sillä eilen, kun hänen kerallansa haastelin, tuntui hänen puheensa hyvin mielipuoliselle.
Rouva. Niin, sen minä tunnustan, että hänen käytöksensä minuakin kohti eilen oli niinikään hyvin kummallinen. — Aamusilla kuulin koiran ulvovan, ja se merkitsee, että taloon ilmaantuu ruumis.
(Menee ja istuikse pöydän ääreen).
Siivettyinen. Pitäisi käydä miehissä katselemaan Jyrängön rannoille. Rauha kuitenkin hänen tomullensa. Se oli vaan onneksi, että hän ei ottanut testamenttia mukaansa. — Ehkä nyt luetaan loput testamentistä. (Lukee). "Sen suuren kivikuvan keskellä vierashuonetta, niiden muiden suurten muinosjätteiden keralla, lahjoitan minä Kansallis-muistojen huoneesen Helsingissä, niillä ehdoilla, että sanottu huone rakennetaan uudesti Santalahden rannalle, joka on paras ja avea paikka, ja varsinkin näkyvä kaikille merellä kulkijoille," — ja niin edespäin, hyvä rouva Noukkanen. — Ne muut me tunnemme. — 1200 markkaa vuosittain tyttärelle, 600 markkaa vuosittain elinaikaiseksi eläkkeeksi rouva Noukkaselle, ja muut kaikki minulle, kuitenki sen kunnioittavan mutta vaivaloisen velvollisuuden kanssa, että mieltäni myöten eli sen mukaan kuin hyväksi näen, käytän korot rahoista kehoitukseksi luonnon-tutkijoille ja muinosjätteiden kerääjille… sen mukaan kuin hyväksi näen… niin… niin, sen mukaan kuin hyväksi näen, se on tietty se. — Se onkin hyvä, että minä otan tämän vierasmiesten todistaman ja siis laillisen testamentin nyt mukaani; mutta erittäin tahdon minä teille, rouvaseni, osoittaa kiitollisuuttani siitä, että olen tämän käsiini saanut, ennenkuin sukulaiset pääsivät sitä haistelemaan. Tunnollisesti tahdon minä täyttää kuolleen viimeisen tahdon. Levätköön hän vahvassa rauhassa ja saakoon nauttia autuasten perintöä siellä paremmassa maailmassa.
Rouva (kuivaten silmiänsä). Sen hän kyllä saapi; sillä hyvä ihminen hän oli. Te, herra nimineuvos, pidätte varmaankin kauniin ruumispuheen hänestä?
Siivettyinen. Siitä saatte olla vakuutettu, te hyvä, te rehellinen rouva Noukkanen. — Sen hän ansaitsee. Ja sen minä olen tekevä niin hyvästi, kuin ikään on mahdollista.
(Pöytä alkaa vähittäin kohoilla).
Rouva (sysää tuoliansa poispäin). Herra Jumala! — mitäs tämä nyt on?
Siivettyinen (sysää myöskin tuoliansa poispäin). Eihän kukaan maannekaan pöydän alla?
(Molemmat nousevat tuoliltaan ja kurkistavat pöytäpeitteen reunojen alite pöydän alle. — Tuuterkaivenius, kohoten pöydän alta ja nostaen sitä ylös päällään, ojentaa kätensä kummallekin puolelle ja on tarttunut kiini Siivettyisen ja Rouvan neniin. Siivettyinen ja rouva Noukkanen älisevät ja peräytyvät poispäin, pitelevät ja hellittelevät neniänsä ja juoksevat kiireesti kumpainenkin ovesta ulos).