"Minä olen Kalle Saukko", sanoi tämä uusi opettaja, esitellen itseänsä, "ja paljon terveisiä Ekströmiltä; hän puuhaa nyt tutkintojansa aika kyytiä. Päivää ennen kuin kaupungista lähdin, sieppasi hän itsellensä laudaturin fysiikassa."
Näin sanottuaan lähestyi hän paronia, antaen hänelle ystävällisesti kättä. Vapaaherra, joka nähtävästi oli hämillään, samati kuin myöskin kaikki muut läsnäoliat, kurkoitti armollisesti tälle lisähenkilölle ainoastaan yhden sormen. Kalle Saukko luullen että paroni ehkä vaati häntä sormikoukkuisille, sieppasi kiinni nimettömällään niin lujasti, että paroni harmistuneena kirkasten "ai!" veti sormensa pois ja sitä vuoroon puhalsi ja ilmassa heilutteli.
"Ohoh! Anteeksi!" sanoi Kalle, ja koska hän näki perheen sijoittuvan pöydän ympärille, otti hänkin kursailematta muitten muassa paikan itselleen. Mutta kaivaten viinapulloa sekä turhaan etsittyänsä silliä otti hän nyt tuota puutetta palkitakseen pöydältä lautasellisen härän-kieltä, söi yksistään sen kaiken makiaan suuhunsa ja joi sitten kaksi suurta kupillista kahvia.
"Herrasväki ei ryyppää, näen minä", sanoi Kalle, alotellen keskustelua, "ja tarpeetonta se onkin näin aamusella. Paronilla kuuluu olevan oivat metsästysmaat, mutta jollei talossa löydy hyviä jahtikoiria, niin minä juuri odotan Tukholmasta saavani kaksi aika rötkälettä, jotka ovat totutettuja hyviksi jäneskoiriksi, vaikka niillä välistä on se paha tapa, että menevät lampaitten kimppuun. Eilen illalla luulin nähneeni karin tuolla keskijärvessä, siellä varmaankin liikkuu suuria ahvenia, mutta ehkäpä on kastemadoista puute tässä siunatussa kuivuudessa. Sinä pikkunolla siellä", lisäsi hän kääntyen palveliaan, "sinun täytyy tulevana yönä pitää vaaria, koska kaste maahan laskee, ja toimittaa meille matosia; sinä saat kymmenen penniä sadasta, ja herrasväelle lupaan minä kaloja vaikka joka ateriaksi."
Herrasväki iskivät ääneti silmää toisillensa ja palvelia vihan-vimmassaan katsoi muljotellen uutta opettajaa. Vihdoinkin noustiin pöydästä.
"Herrasväellä on kaunis piano", lausui opettaja, katsellen salissa olevaa soittokonetta; "arvelenpa, että nuori neiti soittaa … oletteko kuulleet lipiävalssia?"
"Mikä valssi se on?" kysyi opettajatar.
"Sepä on eräälle akatemian pesiälle sepitetty ja onkin oivallinen säveltö; siinä kuuluu popotus muuripadasta, tapumen läikinä ja mankelin pyörinä. Se kuuluu melkein näin", lisäsi Kalle, samassa istahtaen pianon ääreen, mutta jo ensi rumputuksella sai hän diskantista kaksi kieltä katkeamaan.
"Saanko vähän puhutella herraa?" sanoi vihdoin paroni, keskeyttäen tuota vaarallista mallisoittajaa. "Tehkää hyvin ja seuratkaa minua työhuoneeseeni."
Heidän tultuaan mainittuun huoneeseen lausui paroni: