"Olen kuullut, että täällä eilen illalla, herran tultua taloon, on ollut jonkinlaista meteliä."
"Meteliä?" matki Kalle Saukko, "turhia, joista minä en ensinkään piitannut."
"Onpa herra vielä luullut, että olette ollut oikeutettu minun palveliaani lyömään."
"Joutavia", vastasi Kalle, "hän oli turski ja siitä minä häntä vähän läimähytin korville."
"Minä sen tiedän ja tahdon ilmoittaa herralle, että itse kuritan väkeäni, jos sitä tarpeelliseksi katson, ja siis pyydän puolestani vastaiseksi, että jätätte pois kaikki läimähykset."
"Pyydän puolestani!" matki Kalle ilomielisesti hymyillen, "eihän tuommoiset meidän välillämme koskaan mahtane kysymykseen tulla."
"Ja sitten pyydän herraa", jatkoi paroni, "että pidätte akkunanne aamulla peitossa, ettei semmoista tapahdu kuin tänä aamuna?"
"Mitäpä tänä aamuna tapahtui, herra paroni?"
"Se, että minun tyttäreni ja hänen opettajattarensa täytyi rientää pihasta poijes, kun herra tuli näkyviin puvussa semmoisessa, että … että…"
"Hoh helkkarissa! oliko se neiti ja opettajatar!" keskeytti Kalle
Saukko, "minä luulin niitä talon piioiksi."