Sitten meni opettaja huoneeseensa eikä siis nähnyt miten paronitar hämmästyi, kun meni poikaansa vastaan ja näki hänen noin surkeassa tilassa tulevan runsaine kalansaaliinensa. Kalle Saukko, joka oli tottunut unta vetämään edeltä puolisen, pani maata, mutta kello 4 hän taas pääsi pystöön ja ilmestyi uudestaan ruokasaliin, syödäkseen päivällistä.
Tämän vapaaherrallisen perheen kylmä kohtelu oli aamiaisesta päivälliseen laskenut aina jäädepykälään asti. Opettajan tervehdykseen ei vastattu eikä häntä oltu huomaavinaankaan. Tätä Kalle ei kuitenkaan havainnut, hän kun vaan turhaan etsieli viinapöytää ja toivottujen ahveniensa verosta näki lihapallukoita ja ruskeita papuja — ja tuohon ruokaan hän jo aikoja sitten oli kyltynyt Joholmin matamin luona Upsalassa.
"Tästä nyt tulee oikea papujuhla", sanoi hän puoli-ääneensä, synkeän muotoisena silmäillen papuruokaa ja istahtaen, vaikka kutsumatta, muiden muassa pöydän ääreen.
"Onko täällä", sanoi hän, nytkin alottaen keskustelua, "onko täällä hauskoja naapureita? Olen kuullut, että tuolla läheisessä kartanossa asuu kreivillinen perhe, mutta minkälaisia he ovat? Saaneeko heistä hupaista seuraa."
"Hoh", vastasi paroni, "minä luulisin, ett'ei teidän ja sen perheen välillä tule mitään kanssakäymistä kysymykseenkään."
"Hm, siis ovat he vähän niin ja näin", arveli opettaja, "mutta mitäpä se tekee, eihän sitä täällä maalla niin arka saa olla, täällä, kun ei ole juuri valitsemisen varaa."
Nyt seurasi taas kova äänettömyys.
"Nämät ovat ikävää joukkoa", ajatteli Kalle Saukko ja tuumaili jotakin keinoa, millä saisi seuralaisiansa vähän virkummaksi. Tuollaisen keinon hän nyt muistikin. Hän oli suurella menestyksellä kotona, kun tynnyrisepällä oli vieraita, sekä myöskin ylioppilasten kesken, valmistanut pehmeästä leivästä pieniä palloja, ja hyvin mestarillisesti näpähyttänyt niitä pöytäkumppaneihinsa. Kalle päätti nyt koetella tämän ilokeinon vaikutusta.
Opettajatar aikoi juuri kahvelilla johdattaa suuhunsa lihapallukkaa, kun tuommoinen pieni leipä-esine niin osavasti noppasi hänen nenälleen, että neiti hämmästyksestä huudahti ja pudotti kahvelinsa. Samassa tuli yhtäläinen pieni pallo nuoren neiden pientä suuta kohti, kiidettyään pavun sivutse, joka oli menemäisillään samaan suuntaan. Neiti huudahti myöskin ja hukkasi pavun. Sitten rupesi palloja lentelemään oikealle ja vasemmalle ja eteenpäin eikä nähty mistä ne tulivat.
"Mitä! mitä tämä on! mistä nämät tulevat?" huusi isäntä ja emäntä estellen käsillään noita rohkeita palloja tulemasta liikaa lähelle.