— Kuollut, kuollut! — toisti Albert, seisoen akkunan luona.
Isän ja pojan kasvot olivat melkein yhtä kalpeat kuin kuolleen.
— Minä huomaan sen… Sepä tapahtui äkisti, — sanoi asessori, pidellen ruumiin toista kättä ja tarkastellen hänen kasvojaan.
— Niin, kovin äkisti! — valitti leskimies; — hänen tuskansa olivat kauheat.
— Vai niin, vai niin, mutta, — jupisi asessori, lähestyen kivalteria, — milloin hän kuoli?
— Täsmälleen tunti sitten, — vastasi kivalteri.
— Kertokaa minulle kaikki kuoleman yhteydessä olleet seikat, — kehoitti lääkäri, istuutuen hänkin.
Kivalteri noudatti pyyntöä ja selvitti sairauskohtauksen kulun alusta loppuun saakka.
— Vai niin, vai tuli hän huonommaksi sen jälkeen kun hän oli juonut liemen, — virkkoi asessori; — hm, hm!
— Hän tuli huonommaksi juotuaan sitä, — vakuutti Kron.