— Mitä he tahtovat isästä? Mitä pahaa isä on tehnyt? — huusi Albert, koettaen turhaan irroittaa kättään hyvää tarkoittavan lääkärin kädestä.
— Jos isäsi ei ole tehnyt mitään pahaa, ei hänellä siinä tapauksessa myöskään ole mitään pelättävää, — vastasi asessori; — ole senvuoksi kiltti ja tottelevainen, lapseni!
— Kas, tässä on kaivattu tavara, — huusi kivalteri Ek, pitäen Kronin silmien edessä hyvin pientä pulloa, jonka hän oli vetänyt esiin viimemainitun takintaskusta; — tunnetko tätä?… Jollei sinulla olekaan taskuissasi sillisalaattia, niin on sinulla siellä ainakin karvaita tippoja… Sinä olet aika juupeli, olet kerrassaan oikea kunniapasha!
Asessori päästi nyt Albertin käden ja otti pullon Ekiltä.
— Pulloko? — kysyi Kron tuijottavin silmin; — mikä pullo se on?… mistä se…? —
— Mistäkö sen löysin? — sanoi Ek. — Sinun omasta taskustasi… Etkö kuullut?
— Entä … entä … mitä siinä pullossa on? — sammalsi Kron.
— Myrkkyä, arsenikia, te onneton, — vastasi lääkäri, pitäen pulloa silmiensä edessä ja pudistellen sitä; — te olette murhannut oman vaimonne!
— Mitä helvetin leikkiä tämä on? huusi rikollisena pidetty.
— Jotain vähän sinnepäin, — vastasi Ek, — sillä muussa tapauksessa sinä olisit kai aikoja sitten heittänyt tuon pullon hiiteen tai ottanut siitä ryypyn itse… Ruumistahan ei avattane ennenkuin vasta huomenna? — kysyi hän sitten, kääntyen lääkärin puoleen.