— Olisiko sinulla vielä useampia palmikoita hänen revittäväkseen?… Kaipaatko sinä hänen kynsimistään?… Mutta niinhän se on aina: tottumus on toinen luonto.
— Minä antaisin hänen repiä päästäni jokaisen hiuskarvan, jos saisin hänet jälleen eloon, — sanoi tyttö, väännellen käsiään.
— Sinä hullu!… Älä pidä lyhtyä sillä tavalla, kaunis lapseni!
— Minun rinnassani palaa kuin tuli… Oh, miten kauheasti minä kadun!
— Naiset ovat aina tuollaisessa tilassa ukkosilmalla, parahin Karin.
— Mutta miksi on ukkosilma?… Miksi ukkonen käy juuri nyt?
— Etkö sinä koskaan ennen ole kuullut ukkosta, pikku jänö?
— Laupias taivas, mitä tästä tulee lopuksi!
— Pitele lyhtyä lähempänä… Nyt neljäs lukko …. kas niin… Mitä, vieläkin yksi lukko!… Olipa se eukko oikein täysi lempolainen!
— Älä kiroa!… Älä kiroa!