— Mutta entä palvelustyttö, joka vaimolle myrkyn antoi … oletko varma hänestä?… Entäpä jos hän…
— Mitä hän?
— Jos hän on heikko sielu ja katuu..! Jos hän tunnustaa, että syyllinen onkin hän eikä mies … hän yhdessä sinun kanssasi … niin, jos todellakin tapahtuisi siten…?
— Et tiedä vielä kaikkea, Anna! Mutta sinun pitäisi tuntea minut.
— Mitä tarkoitat?
— Palvelustyttö ei voi katua, hän ei voi kertoa mitään.
— Ei voi, sanot?
— Ei, sillä hän on kuollut!
— Kuollut?… Haa, Bruno!
— Hän nukkuu makeasti Norrströmin virran sinisellä, märällä patjalla.