— Mikä paholainen mahtoikaan kuiskata korvaani, että minun on jätettävä lompakko ja myrkkypullo hänen huostaansa, — lausui hän itsekseen, — ja käskettävä hänen aina pitää niitä taskussaan!… Hiljalleen lähenee kostoni kypsymistään … päämaaliaan … loppuaan!
XVIII
LUOLASSA TUNTIA MYÖHEMMIN
Kellot pääkaupungin kirkontornissa löivät seitsemän, kun komeat ajoneuvot pysähtyivät erään talon kohdalle Nybro-kadun varrella Ladugårdslandissa.
Takaistuimelta hyppäsi alas palvelija ja aukaisi vaunujen oven.
Vaunuista astui ulos pitkään viittaan kääriytynyt herrasmies.
— Käskeekö armollinen kreivi vaunujen odottaa? — kysyi palvelija lakki kourassa.
— Ei, ei ole tarvis odottaa … aja kotiin ja vie hevoset talliin.
— Mihin aikaan on tultava noutamaan armollista kreiviä?
— Mihinkö aikaan?… Tiedänkö sitä itsekään … kello on nyt seitsemän … saat tulla hakemaan kello kymmenen … voi sattua, että minä viivähdän hieman myöhäiseen.