— Tässäkö talossa? — kysyi palvelija, hymyillen veitikkamaisesti.
— Niin.
— Mutta sää on sateinen … on hankalaa kävellä … jos saapuisin kello yksitoista … sitäpaitsi on hieman vaarallista kulkea yksin niin myöhällä … ehkä teidän armonne sentään käskee minun saapua noutamaan?
— En, luultavasti jään tänne yöksi … niin, minä jään varmasti.
— Se on toinen asia … onko armollisella kreivillä muuta käskettävää?
— Ei … niin, eikö Stark ole ollut kotona koko iltapäivänä?
— Ei, tiedän armonne.
— Missähän se lurjus oleilee?…. Kyllä minä hänelle näytän…
— Hän sanoi lähtiessään, että hänellä oli toimitettavana tärkeä asia.
— Minunko käskystäni?