— Myönnätte kai myöskin, että siellä on laatikollinen kovia patruunia.
— Tietysti minä sen myönnän … olenhan nähnyt sen omin silmin … mutta…
— Teillä oli taskuissanne kaksi pistoolia?
— Oli, pistin todellakin ne taskuihini … olen mies, jonka kanssa ei ole leikkimistä, — lisäsi kreivi urhoollisen näköisenä.
— Niissä pistooleissa on teidän kreivillinen vaakunanne.
— Minun vaakunani!
— Niin, ne siis nähtävästi kuuluvat teille, herra kreivi.
— Kuuluvat minulle, sanotte — huudahti viimemainittu.
— Niin juuri, teille… Kenen muun ne olisivat?
— Mutta minä en käsitä … tällaisestahan tulee aivan hulluksi!