— Jos paikka tulee avoimeksi, onko teillä siihen vaarallisia kilpailijoita?
— Olen hyvin hämmästynyt, — sammalsi väliaikainen, — mutta … mutta kaikkihan riippuu…
— Minä ymmärrän, mitä tahdotte sanoa … voitte olla levollinen, herra poliisimestari.
Väliaikainen kumarsi kuin muhamettilainen.
— Onko myöskin nainen vangittu? kysyi kreivi.
— Ei, en katsonut sitä tarpeelliseksi, koska…
— Sitä parempi … myöskin hän ja palvelija saatettakoon vakuutetuiksi siitä, että onneton kreivi on kadottanut järkensä.
— Se on selvä, herra kreivi, — vastasi poliisimestari eloisan taipuvaisena.
— Vielä pari sanaa, herraseni … on tarpeetonta, että kukaan saa vähääkään tietää tästä meidän keskustelustamme … saattaisi levitä huhu, että poliisivallalla on tapana kysyä minulta neuvoja ja ohjeita, vaikkakaan, kuten nyt itse olette huomannut, ei niitä aina sovi halveksiakaan.
— Minä myönnän sen kaikesta sydämestäni … ilman herra kreivin apua olisin nyt kyseessäolevassa asiassa epäilemättä tehnyt itseni syypääksi mitä suurimpaan ajattelemattomuuteen ja tyhmyyteen.