ISO NENÄ
»Kullatun Sarvikuonon» ravintola Blasieholmenilla oli hyvin suosittu, ei juuri sen vuoksi, että se olisi ollut muita tarjoilupaikkoja parempi, vaan pääasiallisesti sen isännän, Kristoffer Pungin, nenän vuoksi, sillä ihmiset ovat aina olleet hyvin taipuvaisia kaikkeen, mikä on merkillistä. Ravintolassa kävijät olivat parhaastaan käsityöläisiä ja laivureita sekä muita heidän vertaisiaan.
Kristoffer Pungin ravintolassa alettiin juuri sytyttää valoja, ja muutamia vieraita istui jo punaisiksi maalattujen pöytien ääressä.
Kaksi tarjoilijaa juoksenteli pöytien ja tiskin väliä, jonka viimemainitun takana istui isäntä kylmää ruokaa kukkuroillaan olevien lautasten ja kulhojen keskellä, jotka kärpästen suureksi kiusaksi olivat kansilla peitetyt.
Ovi avautui, ja Bruno Starkin kookas olento ilmestyi saliin. Hän näytti tänä iltana tavattoman iloiselta ja riemastuneelta. Livreijan hän oli vaihtanut tavalliseen pukuun.
Mutta sen sijaan synkkenivät ravintolan isännän kasvot, nenää lukuunottamatta, jonka hohtava puna uhmasi kaikkia mielenliikutuksia.
Bruno Stark oli tosin yksi »Kullatun Sarvikuonon» parhaita kävijöitä, sillä hän ei säästänyt rahoja, ja hänen nälkänsä ja janonsa menivät yli kaikkien muiden tarpeen; mutta hän oli sen ohella ilkein ivailija, joka koskaan oli asettanut Kristoffer Pungin nenän maalitaulukseen.
Mustalaisen kunnioittaessa tätä tarjoilupaikkaa läsnäolollaan, syntyi salissa aina naurua ja iloisuutta, mutta sitävastoin suuttumusta ja pahaa mieltä tiskin takana, missä oli isännän paikka.
Siksi kävi isäntä hyvin vaiteliaaksi joka kerran kuin pitkä »murjaani», joksi Pung sanoi häntä takanapäin, saapui ravintolaan, sillä silloin joutui varmasti hänen nenänsä läsnäolevien vieraiden pilkan ja naurun esineeksi.
Bruno meni suoraan tiskin luo ja ojensi kapakoitsijalle kätensä.