— Hyvää iltaa, herra kellarimestari! — tervehti hän kohteliaasti, ottaen samalla taskustaan esiin nuuskarasian; — saanko tarjota hyppysellisen nuuskaa?
— Kiitän nöyrimmästi, herra hovimestari! — vastasi kapakoitsija niin kohteliaasti kuin taisi; hänen tarkoituksenaan oli siten heti tehdä vihollisensa aseettomaksi.
Hovimestari on hienon talon ylin palvelija ja siis sangen kaunis nimitys tavalliselle metsästäjälle.
— No, eikö saa olla hyppysellinen oikeata Hamburger-Rappea? — jatkoi Bruno, pitäen tällä kertaa nuuskarasiaa aivan lähellä tuota koko kaupungissa kuulua nenää.
— Kiitän kaikkein nöyrimmästi! — lausui Pung ja otti todellakin hyppysellisen ruskeata jauhetta ojennetusta rasiasta, päästäkseen eroon vaarallisesta tarjoojasta, sillä hän ei ollut mikään nuuskan ystävä, ehkä tosin vain taloudellisista syistä, hänen ison nenänsä tyydyttämiseksi kun olisi tarvittu ainetta aika määrät.
Mutta tuskin oli kapakoitsija vienyt nuuskan tarkoitettuun paikkaan, kun hän alkoi aivastaa, — ja voi Bakkus, minkälaista aivastamista se oli!
— Terveydeksi! — huusi Bruno.
— Terveydeksi! — yhtyivät häneen muut vieraat, nauraa kikattaen.
— Sehän on — atshi.. se on pipp … atshi!… a … atshi … pippuria, herra!… atshi! athsi! — tuskaili onneton kapakoitsija.
Hänen silmänsä muuttuivat vihasta sinisen punaisiksi, hänen sopertaessaan yllämainittuja sanoja.