Ei varsin kaukana Skansenin tullista kohoaa kuusien ja petäjien keskellä korkea, valkoinen, kolmikulmainen kivirakennus, jonka kussakin kulmassa on pitkä, savupiipun näköinen kivipylväs. Nämä pylväät ovat ylhäältä yhdistetyt toisiinsa vahvoilla rautatangoilla, jotka ovat varustetut samoin rautaisilla renkailla ja koukuilla. Muurin yhdellä puolen on suuri, avoin portti, jonne nyt on asetettu osasto kaupungin vartioita. Sisäpuolella kohosi korkealle muurin yli portaat.
Niin laajalle kuin silmä kantoi, olivat kentät ja kukkulat täynnä katselijoita: jalkaisin, ajaen, ratsain, miehiä, naisia ja lapsia.
Inhimillinen uteliaisuus ei kammoa hirsipuuta eikä mestauspölkkyä.
Päinvastoin nielaisee se sellaisen näyn suurella mielihalulla.
Äkillinen liikunta sorisevassa kansajoukossa todisti, että kuolemanuhri astui jo viimeisiä askeleita. Kaikkien kaulat venyivät, kaikkien suut olivat ammollaan. Kääseissä ja kaleeseissa kohosivat kiikarit ja lornetit. Muutamissa vaunuissa näkyi ruokakoreja ja viinipulloja. — Tahdottiin pitää oikein hauskaa luonnon helmassa.
Kuolemaantuomittu heitti nopean silmäyksen tuohon kamalaan rakennukseen, mutta painoi pian katseensa maahan.
Papit, jotka nyt luulivat, että onnettoman mieli viimeisellä hetkellä masentui, kiiruhtivat kutsumuksensa mukaisesti vahvistamaan häntä uskonnon lohtusanoilla.
Kuolemaantuomittu, joka arvasi hengenmiesten ajatukset, katsoi hymyillen vuoroin yhteen, vuoroin toiseen.
— Minä vain tarkastelin vihreätä ruohikkoa, — virkkoi hän; — minun viimeiset askeleeni käyvät valkoisten ja sinisten vuokkojen yli… Saanhan sentään elämäni loppuhetkellä kulkea ruusujen päällä… Kuitenkin, mitä sanonkaan! — lisäsi hän vakavasti; — olen kiittämätön lempeätä sallimusta kohtaan … ovathan kukat ennenkin puhjenneet minun jalkojeni juurelta … mutta minä olen niitä polkenut — Jumala antakoon sen minulle anteeksi!
Vanki sielunpaimenineen meni nyt sisään kuolonportista ja katosi kärsimättömän kansanjoukon näkyvistä.
— Miten hän olikaan kaunis! — kuiskasi eräissä vaunuissa oleva nainen toiselle.