— Kuinka niin?
— Siitä on jo pitkä aika, ja nukke oli silloin vielä uusi ja kaunis … minä tahdoin saada sille alushameen, mutta sellaisen kankean ja kahisevan, jollaisia äitikin käyttää … silloin oli tuo paperi, jonka näet, lattialla … minä otin sen ja ompelin siitä nukelle alushameen … eikö se olekin hyvin ommeltu?
— No, mitä vaarallista paperilapun ottamisessa sitten oli?
— Kas, äiti oli sen hukannut ja kysyi, olinko minä sen ottanut.
— Ja sinä?
— Minä en uskaltanut sanoa, että olin sen ottanut.
— Se oli pahasti tehty.
— Mutta jos olisin sanonut, olisin saanut äidiltä vitsaa … kuule, ota sinä vanhalta nukelta pois se alushame sillä aikaa kun minä puen tämän hameen uuden nuken ylle!
Albert noudatti pikku kaunottaren pyyntöä, ja riisui vanhalta nukelta alushameen.
— Tähän paperiin on jotain kirjoitettu, — virkkoi Albert.