Sen jälkeen hän kuuli rannalta lehtien kahinaa ja askeleita. Kumartuneena veneessään hän tähysti siihen suuntaan, mistä äänet kuuluivat.
Mutta mitä hän näki?
Hän näki metsän puiden välitse vilauksen omasta puserostaan ja syrjän omasta olkihatustaan — ja sitten nekin katosivat.
XXVI
METSÄTORPPA
— Herra, missä hitossa te olette viipynyt näin kauan? — huusi Noran tilan pehtoori, kun konttoristi Lars Olssonin vaatteisiin pukeutuneena tuntia myöhemmin samana aamupäivänä aikoi mennä sisään vaatimattomaan pehtoorinrakennukseen; — kreivi on käynyt täällä joka puolentunnin päästä ja pitänyt senkin hemmetin elämää sen johdosta, että te ette ole ollut saatavilla… Hän ei ole vieläkään lähtenyt, ja lempo teidät perii, jos hän saa teidät käsiinsä.
— Onko kreivi täällä, vaikka on näin kaunis ilma? — kysyi konttoristi.
Edesmenneellä valtioneuvos ja kreivi Virsénillä, Djursholman, Noran y. m. tilojen omistajalla, oli tapana yllättää pehtoorinsa ja muut alustalaisensa huonon sään vallitessa, jolloin häntä kaikkein vähimmin odotettiin.
— Puolituntia sitten näin teidän ajavan ohi tilanvuokraajan kärryissä, — jatkoi pehtoori; — ja minä huusin teille, mutta te ette suvainnut kuulla.
— Mikäli luulen, — virkkoi konttoristi, — ajoivat ohi ainoastaan minun vaatteeni, koska minä nyt itse tulen suoraan vesiltä.