— Mitä juttuja ne ovat?… Mutta mitä tämä merkitsee? Miksi te nyt noin kummittelette!… Aikooko herra naamiohuveihin?
Konttoristi kertoi nyt seikkailunsa.
— Sepä oli lystillistä! — huudahti pehtoori, nauraen leppyneenä, sillä pehtoori Ström piti paljon konttorististaan, ja hän oli sitäpaitsi muutenkin sävyisä ja ymmärtäväinen mies.
Samassa lähestyi puhujia kaksi vanhahkoa miestä.
Toinen heistä oli kreivi Virsén, ja toinen muuan mies, joka oli näöltään karskin ylpeä.
Kreivi Virsén lähestyi kiivaasti konttoristia.
— Kello seitsemän aamulla lähetettiin teidät Rådaniin, ja nyt on kello jo kaksitoista! — huusi hän; — onko teillä, tapana aina täyttää velvollisuutenne yhtä täsmällisesti?
Albert aikoi kohteliaasti, mutta ei matelevasti, antaa isännälleen saman selityksen kuin äsken pehtoorille, mutta hän ei saanut puhua loppuun.
— Tiedättehän, — keskeytti hänet kreivi; — että minä tahdon pitää ainoastaan kunnollista ja täsmällistä väkeä.. Mikään ei saa viivyttää alaisiani heidän suorittaessaan tehtäviään, jos he haluavat pysyä palveluksessani!
Kreivi Virsén, yksi Ruotsin huomatuimpia valtiomiehiä, oli kaiken lisäksi mainio maanviljelijä, mutta myöskin ankara järjestyksen mies, joka ei yleensä katsonut mitään sormiensa läpi.