Albert kumarsi ja aikoi lähteä.
— Ettekö siis kerro kenellekään, missä tuo onneton nyt oleskelee? — kysyi tyttö.
— En kerro sitä kenellekään, — vastasi Albert, hänen rukoilevan äänensä liikuttamana.
— Ettekä mainitse kenellekään nähneennekään häntä?
— Minä en ole häntä nähnyt … mutta…
— Mutta?
— Jos hänen rikostoverinsa, jotka minä löin maahan, vielä elävät … jos he tunnustavat hänen olleen heidän seurassaan?
— Silloin hän on päässyt teiltä karkuun, ettekä te tiedä minnepäin hän lähti.
— Mutta minun ei sovi salata teiltä, että kuulin heidän keskustelunsa, ennenkuin näyttäydyin heille… Siitä keskustelusta pääsin selville, että he ovat jossain suhteessa Stiina-muoriin… Mikä estää näitä vankeja kertomasta siitä muille?
— Niin, niin, te olette oikeassa!… Laupias taivas … mitä minun pitää tehdä?