Onneton tyttö väänteli tuskissaan käsiään.
— Huomenaamulla tarkastetaan tupa, — jatkoi Albert; — myöskin kuulustellaan siinä asuvaa mummoa.
— Niin, niin, tietysti niin tehdään … onhan selvä, että niin tapahtuu.
Albert käveli, miettien edestakaisin.
— Tiesikö Stiina-muori naisen saapuvan hänen luokseen tänä yönä? — kysyi hän hetken vaitiolon jälkeen.
— Oi ei, sitä hän ei tiennyt!
— Ettekö tekään?
— Minä tiesin, että hän oli karannut vankilasta …. mutta välttääkseni tapaamasta häntä minä matkustin tänne.
— Tällä hetkellä te siis ette voi tehdä muuta kuin koettaa saada hänet lähtemään tältä seudulta vielä ennen aamun valkenemista.
— Niin, hänen täytyy lähteä täältä … sen käsitän.