— Minä puolestani järjestän niin, että nuo miehet, jos he vielä elävät, pannaan sellaiseen säilöön, etteivät he saa tilaisuutta ennen huomispäivää puhua kenenkään kanssa.
— Jumala siunatkoon teitä, jalo nuori mies!
— Voinko mitenkään muuten palvella teitä?
— Ette … palveluksen, jonka jo olette tehnyt, voi ainoastaan Jumala palkita, jos hän säälii viattoman sydämen tuskaa.
— Toivotan teille hyvää yötä, jos sellainen teille nyt on ollenkaan mahdollinen.
— Te siis lähdette, vaatimatta minulta lähempää selitystä?
— Sitä en tarvitse … teidän puhdas katseenne ja kirkkaat kyyneleenne ovat varmasti viattoman sydämen todistuksia.
— Kiitos niistä sanoistanne!… Oh, te ette voi koskaan kuvitellakaan, miten runsaasti ne tällä hetkellä tuottavat minulle lohdutusta.
— Niin nuori, ja kuitenkin jo niin onneton! — lausui nuorukainen syvän liikutuksen valtaamana.
— Kuinka hyvä te olette! — huudahti tyttö, — ja niin jalo!… Te olette parhain ja ylevin ihminen, mitä tähän saakka olen tavannut.