Samassa pisti esiin tumman kaavun aukosta pehmein ja valkoisin käsivarsi, mitä kellään naisella koskaan on ollut, ja laskeutui keveästi nuorukaisen olalle.
— Mutta minä annan teille sen selityksen, jota teidän jalomielisyytenne estää teitä vaatimasta minulta, — kuiskasi hän; — niin, minä annan sen teille, vaikkakin sydämeni sillä hetkellä särkyisi… Minä pyydän teiltä kohtausta.
— Kohtausta! — sammalsi nuorukainen, joutuen yhä suuremman hämmästyksen valtaan.
— Niin, kohtausta … viimeistä…
— Viimeistä!
— Viimeistä … surullisen luottamuksen ilmaisemiseksi ja ikuisiksi jäähyväisiksi!
— Milloin ja missä?
— Samalla paikalla, missä ensi kerran kohtasimme … rannassa.
— Siis rannassa.
— Huomenna aamupäivällä kello kymmenen.