— Mutta miten nyt hänen onnettoman käy? — kysyi Albert.
— Niin, miten hänen käy? — toisti Julia luoden katseensa maahan.
— Minne hän on lähtenyt?
— Hän on vielä täällä.
— On täällä!
— Niin … rukoukseni olivat turhat … hän ei tahtonut lähteä täältä niin kauan kuin minä olen täällä.
— Oli onnetonta, että hän löysi teidät.
— Kuullessani toissapäivänä Tukholmassa, hänen ja muutamien muiden vankien karanneen, pelästyin niin, että heti paikalla matkustin tänne etsimään lohdutusta ja neuvoja hyvältä kasvatusäidiltäni.
— Mutta mitä pelättävää teillä oli kaupungissa?… Eihän hän tiennyt teidän elävän!
— Niin, tein todellakin harkitsemattomasti matkustaessani tänne.