Näitä sanoja lausuessaan hän tarttui mustalaisen molempiin käsivarsiin ja painoi ne hänen kumpaakin kylkeään vasten; huolimatta hänen rajusta vastarinnastaan ja raivokkaista ponnistuksistaan, Albert siten esti hänet liikahtamasta paikaltaan.
— Mutta jos te olette haavoittunut! — vaikeroi Julia, käsiään väännellen; — jos te….
— Joutavaa, sitä varten ei tarvita muuta lääkäriä kuin räätäli, — vastasi Albert reippaasti; — veitsi sattui vain takinhihaani … lähtekää nyt Jumalan nimessä!
— Äiti! — sanoi tyttö, kääntyen mustalaisnaisen puoleen, joka turhaan raivoisi ja puri hampaitaan; — jos minä rukoilisin Jumalaa, että hän hellyttäisi sinun sydämesi ja valaisisi järkesi, niin sinä pilkkaisit minua, sillä sinä et usko Häneen … mutta oman itsesi tähden ja välttääksesi veristä kuolemaa, joka ehkä aikaisemmin tai myöhemmin kohtaa sinua, noudata tämän nuoren miehen neuvoa, sillä hän, jonka äidin sinä olet murhannut, tahtoo sinut pelastaa…. Pakene jollekin seudulle, missä sinua ei tunneta … minä teen hyväksesi kaiken minkä voin ja minun tulee tehdä, ja sinun ei tarvitse kärsiä mitään puutetta niin kauan kuin minä elän… Eikö sinulla jo ole ollut tarpeeksi uhreja kostollesi … ja mitä sinä oikeastaan olet kostanut?… Hänen kuolemansa, joka rikkomalla yhteiskunnan lakeja sai osakseen niiden koston … hän oli lain uhri, eikä minkään muun… Äiti, äiti, sääli lastasi!… Sinä tahdot tulla minun perässäni … eikö minulla ole tarpeeksi jo sinun muistostasi, joka alati seuraa minua häiriten työtäni päivällä ja untani yöllä! Olethan aina toivonut minun tulevan onnelliseksi … miksi sinä nyt haluaisit aiheuttaa minulle onnettomuutta!… Minä kärsin enemmän kuin sinä … sinä kärsit vihasta ja minä surusta … surusta hairahtuneen äitini vuoksi… Ikuinen sallimus, niin sinä kostat lapsille heidän vanhempiensa vuoksi!
Puhjeten kyyneliin hän poistui pää painuksissa ja polvet notkahdellen ajoneuvojen luo, joihin hän nousi ja istui levottomana odottavan eukon viereen.
— Albert Kron! — pyysi Julia, Stiina-muorin ohjatessa hevosta kärryineen kääntymään, — olkaa häntä kohtaan sääliväinen ja lempeä … älkää unohtako, että hänellä onnettomalla on vielä onnettomampi tytär!
— Olkaa levollinen, neiti Julia! — vastasi Albert; — olenhan jo unohtanut, että hän on murhannut äitini.
Hevonen hoputettiin liikkeelle, ja ajoneuvot peittyivät tomupilveen.