— Kenen tuo seteli on? — kysyi viimemainittu hetken kuluttua.
— Minun.
— Kenelle aiotte sen antaa?
— Teille.
— Mitä minä annan teille vastalahjaksi?
— Minä en pyydä muuta kuin metsässä olevan kivimuurin avainta.
— Hirttopaikan avainta … minä ymmärrän.
— Ja samoja korkeita tikapuita, joita käytettiin aamulla.
— Tikapuut — he, he — korkeimmat tikapuut koko avarassa maailmassa … niiden toinen pää on maassa ja toinen ikuisuudessa … ne ovat merkilliset tikapuut!…
— Avainta ja tikkaita pyydän … en mitään muuta…