— Luultavasti.
— Nimeni on Ell, toisen henkivartiokaartin luutnantti.
— Sangen mieluista!
— Entä te, jos saan luvan…
— Kreivi Cronhjelm … luutnantti … luutnantti Skoonen rakuunarykmentissä.
— Nöyrin palvelijanne… Onko kreivi ollut kauan tuttava neiti Palmin kanssa?
— Olen tuntenut hänet lapsesta saakka.
— Hitto periköön kaikki lapsuuden ystävät! — jupisi kaartinluutnantti itsekseen; — mutta, — lisäsi hän ääneensä, — neiti Palm on asunut kaksi vuotta vanhempaini luona, eikä hän ole vielä koskaan maininnut, että…
— Vai niin, vai on hän asunut kaksi vuotta herran vanhempien luona? — virkkoi kreivi silminnähtävästi lisääntyneellä mielenkiinnolla; — mutta … missä hän oleskeli sitä ennen?
— Missäkö oleskeli sitä ennen? — toisti kaartinluutnantti kummastuneesti; — ja sitä kysytte te, herra kreivi, joka olette hänen lapsuudenystävänsä!