Ystäväni, mitä te sanotte tästä ehdotuksesta? — Kreivi ja kreivitär edustavat ihan jaloimpia perheitä mitä tunnen, ja heidän alaisensa kerrassaan jumaloivat heitä. Asian tuntijain lausunnoiden mukaan Gunilholman pehtoorinpaikka on parhaimpia. Edellinen pehtoori oli Gunilholmaan tullessaan köyhä, mutta hän jätti jälkeensä omaisuuden, jolla leski ja lapset tulevat hyvin toimeen. Pehtoorinrakennus käsittää useita kauniita huoneita, ja se on erään joen varrella, joka virtaa tuuheitten lehdikkojen ja rehevien niittyjen keskitse. Minulla on tapana usein pistäytyä siellä, sillä rakennus yhdessä puutarhan ja joen kanssa muodostavat mitä somimman ihannepaikan maan päällä. Albert, te tulette siellä viihtymään ja minä tiedän erään toisenkin, joka myöskin siellä viihtyisi.
Kaikki riippuu nyt siitä, voitteko heti lähteä nykyisestä paikastanne. Oh, jospa te voisitte! Se tuottaisi onnea teille ja — miksi sitä salata — myöskin minulle, ehkä eniten minulle. Olen luvannut kreiville, että te heti vastaatte. Auttakaa minua pitämään sanani. Olen myös vakuuttanut että vastaus tulee suotuisa. Auttakaa minua pitämään sekin lupaukseni! Antakaa minulle anteeksi kärsimättömyyteni, hyvä, vilpitön ystävä!
Te kai käytte usein kasvatusäitini luona hänen yksinäisessä metsätorpassaan. Tervehtikää häntä ja sanokaa, ettei ehkä enää ole pitkälti siihen päivään, jolloin minä saan aina olla hänen lähellään ja huolenpidollani korvata hänelle ainakin osan siitä hyvyydestä, jota hän on minulle osoittanut. Hän on yksi henkilö siinä onnen ryhmässä, josta minä jo olen tehnyt luonnoksen mielikuvituksen keveälle kankaalle, mutta jonka muuttumista ja täydentymistä todellisuuden pohjalle minä rukoilen Jumalalta illoin ja aamuin.
Miten ikävä, että minun nyt täytyy lopettaa! Linnan piha vilisee täynnään vaunuja, ja minua odotetaan. Kaikki sanovat, että tänään tulee hauskaa; mutta jos he tietäisivät, kuinka vähän iloa he tuottavat minulle vetäessään minut pois kirjoituspöytäni äärestä, niin ei heillä varmaan olisi sydäntä sitä tehdä, sillä kaikki ovat minulle niin hyviä ja kohteliaita.
Jalo ystäväni, minä odotan levottomalla kaipuulla vastaustanne, jossa saan tietoja teistä itsestänne sekä hänestä. Kunpa kaikki kävisi niinkuin toivon! Ehkä se kuitenkin olisi liian paljon pyydetty! Mutta kunhan ette ainakaan te saisi kärsiä uusia suruja ja huolia minun tähteni! Vielä en ole korvannut teille niitä murheita, mitä jo olette saanut kärsiä. Voi, Julia antaisi teille kaikkensa, ja kuitenkin hän itkisi katkerasti, että hänellä olisi niin vähän antamista.
Albert, te olette minulle kallis — minäkin tahtoisin olla kallis teille.
Julia.»
Tämän kirjeen luki Albert Kron kymmenen kertaa, vaikkakin hän jo ensi lukemisen jälkeen melkein osasi sen ulkoa.
* * * * *
Kunnaalla olevan tuvan oven edustalla käveli muuan nuori mies edestakaisin, kärsimättömyydestä hieroen käsiään.