— Aion tehdä muutamia kysymyksiä neiti Palmin suhteen, — virkkoi edellämainittu. — Tehän olette lapsuudenystävä hänen kanssaan?
— Jos hän on niin sanonut, on se totta, — myönsi Albert.
— Miten tulitte hänen tuttavakseen?
— Ellei neiti Palm ole sitä kertonut, todistaa se, ettei hän ole tahtonut sitä seikkaa koskettaa.
— Kyllä hän on siitä kertonut.
— Koska hän on sen tehnyt, niin on väärin ja epäkohteliasta, herra luutnantti, koettaa tiedustella toiselta henkilöltä, onko hän puhunut totta.
Luutnantti Ell puri huultaan.
— Myöntäkää, herra, että olette ihastunut häneen!
— Ihastunutko?… En, minä jumaloin häntä! — vastasi Albert, painaen kädellään sydäntään.
Jos luutnantti olisi tiennyt, että tämän käden ja sydämen välillä oli kirje Julia Palmilta, olisi hän varmasti saanut sappitaudin.