— Se olisi kyllä ollut parasta minun turvallisuudelleni, mutta rauhaani en sillä olisi saavuttanut… Täytyykö ja voiko tytär toimittaa äitinsä vankilaan ja kuolemaan?
— Sellainen äiti!
— Tietäessäni, että minä itse jollain tavalla olisin avustanut hänen vangitsemistaan sekä aiheuttanut sen johdosta hänelle uusia kärsimyksiä, en milloinkaan saisi hetkenkään rauhaa.
— Mutta jos hän joutuu kiinni ilman teidän myötävaikutustanne! — huudahti nuorukainen kiihkeästi.
— Mitä tarkoitatte, Albert? — kysyi Julia, katsoen häneen terävästi.
— Voisihan sattua, että hän kaikesta viekkaudestaan huolimatta tunnetaan ja vangitaan. Silloinhan saisitte olla turvassa ja rauhassa.
— Albert, minä luen sielunne ajatukset… Te siis saattaisitte pettää sen onnettoman … minun tähteni kyllä, sen tiedän … mutta kaikessa tapauksessa pettää hänet.
— En kiellä, että sellainen ajatus minussa todellakin heräsi.
Julia päästi Albertin käden, kääntäen kapeat kasvonsa toisaalle.
Puhellessaan he olivat tulleet kyytipojan luo, joka jo oli ennättänyt ahteen päälle ja jäänyt siinä heitä odottamaan.