Nuori rouva osoitti sidettä, katsoen kysyvästi johtajattareen.
— Viime jouluna, — kertoi tämä, — hän repi jokaisen hiuskarvan päästään, ja siitä pitäen on hänen niskansa ollut yhtenä ainoana haavana. Mutta tohtori arvelee sen vaikuttavan edullisesti hänen sielunkykyihinsä… Haava on tuottanut hänelle kuvaamattomia tuskia.
Vieras kumartui kuolevan puoleen, joka makasi silmät ummessa.
— Minä olen Julia, — virkkoi hän puoliääneen aivan sairaan korvaan. —
Julia, Julia!
Kuoleva aukaisi hitaasti silmänsä, mutta ne tuijottivat lasimaisina ja elottomina häntä lähellä oleviin kasvoihin.
Nuoren naisen silmästä putosi kyynel toiseen näistä kivettyneistä silmistä. Se kyynel oli raskas, sillä siinä oli kätkettynä kärsivän lapsen sydän. Kuolon kalvo ei voinut vastustaa tätä painoa, vaan se heltyi hetkiseksi, niin että pakeneva elämä pysäytti kulkunsa. Ja kuolemanenkeli, joka jo oli valmiina kääntämään soihdun, tunsi ihmeekseen käsivarttaan pidätettävän, ja hän kohotti valoliekkiä, ikäänkuin tahtoen päästä selville tästä odottamattomasta vastustuksesta.
Silloin alkoivat sammuvat silmät saada jälleen hohdetta, painuneet kasvonpiirteet elostua, kylmenevä povi kohoilla, ja kaksi aaveellisen läpikuultavaa kättä kohousi tavoittamaan kahta muuta kättä, jotka heti kiirehtivät vastaan.
Kylmät kädet tarttuivat lämpimiin käsiin, nostaen ne jäähtyneille huulilleen, joissa suutelemisen mielihalu värähteli kuin revontulen loimu.
— Äiti, äiti, — kuiskasi Julia, painaen silmänsä niin lähelle kuolevan silmiä, ettei hiekanjyvänenkään olisi mahtunut näiden kahden silmäparin väliin. — Albert antaa sinulle anteeksi ja rukoilee puolestasi!
Silloin Julia tunsi silmäluomellaan kosketuksen, joka ensin poltti, mutta siinä samassa tuntui kylmältä ja jäiseltä. Hän käänsi kasvonsa hieman syrjään ja koetti sormellaan toista luomea. Hän tunsi ylemmän silmäkannen ripsissä helmen, jähmettyneen kyyneleen, joka oli kuolevan viimeinen merkki elämälle. Sillä samassa käänsi kuolonenkeli soihtunsa, ja tämä nainen, jolla oli yksi ainoa hyve, mutta monta rikosta, ei enää hengittänyt…