— En ole mielelläni tekemisissä kenenkään kanssa… Kiitän kuitenkin hyvästä tahdostanne… Jos saan olla rauhassa, on kiitollisuuteni kaksinkertainen.
— Ei mitään kiittämistä… Luulin teitä varkaaksi, joka tahtoi anastaa jaalasta jotain… Hyvää yötä, pikku neito tai matami!
— Hyvää yötä!
Mies poistui siltä paikalta, missä hän äsken oli seisonut, ja piiloutui lähimmän halkopinon taa. Hänellä ei näyttänyt olevan halua lähteä rannasta niinkään pikaa.
— Isä, isä! — huusi Albert, joka oli jäänyt paikalleen; — veneessä on myöskin pieni tyttö, melkein yhtä iso kuin minäkin… Isä rakas, katso, katso!
— Tule tänne, Albert! — kutsui isä, joka nyt vasta huomasi kaivata poikaa ja astui muutaman askeleen rantaan päin.
— Hän makaa ja nukkuu isä, ja hänellä on päässään pieni keltainen hattu, — jatkoi poika, kuulematta isän käskyä; — minä näen hänet, vaikka hän makaakin veneen pohjalla.
— Tule tänne, Albert, etkö kuule!
— Heti, isä kiltti!… Voi, isä, auta, auta!
— Taivaan nimessä! Poika putosi mereen! — huudahti isä, syöksyen laiturille.