Vieraan silmissä näkyi merkillinen tummennus.
— Vai molemmat jaksavat hyvin, — jatkoi hän… — molemmat jaksavat hyvin!
— Ei, ei sentään, — virkkoi poika jälleen … äiti on sairas … äiti on ollut sairas jo kauan.
Vieraan koko olento värähti omituisesti.
— Onko hän äitisi? — kysyi Albert hiljaa Julialta.
— On, — vastasi tyttö yhtä hiljaa ja arasti.
— Miksi hän näyttää vihaiselta! — jatkoi Albert; — hän katsoo minua kuin susi hevosta … sinulla on ruma äiti sinulla … minun äitini on paljon kauniimpi.
Sen jälkeen hän juoksi toisten lasten luo näyttämään miekkaansa, jonka hän tilauksesta oli saanut hyväntahtoiselta herra Lundilta.
Jos Albert olisi ollut kaksikymmenvuotias sen sijaan, että hän oli vain yhdeksän vuotta vanha, ei hän olisi sanonut Julian äitiä rumaksi; mutta lapsena pidetään pahaa ja rumaa samana asiana, eikä paha silloin jää huomaamatta satunnaisen kauniista muodostaan huolimatta.
— Mitä poika kuiskasi sinulle? — kysyi äiti tyttäreltään.