— Hän sanoi … hän sanoi, — mutisi Julia — hän sanoi, että äiti … että äiti…
— Mitä hän kuiskasi? — toisti äiti ankaran käskevästi.
— Hän sanoi, että äiti … että äiti on ruma … hän on paha poika … minä en koskaan enää tanssi hänen kanssansa … en koskaan, en koskaan, kiltti äiti!
— Hyväinen aika, minähän unohdin tarjota neidille kupillisen teetä, — virkkoi mamselli anteeksipyytäen.
— Älkää millään muotoa vaivatko itseänne, hyvä mamselli, — vastusti vieras; — join teetä kotona juuri ennen lähtöäni.
— No, mutta ehkä nyt sentään saa olla?… Pianhan minä sen kiehautan … kestää vain viisi minuuttia…
— En voi hyvin jos juon paljon teetä illalla … sallikaa minun noudattaa omaa makuani, hyvä mamselli…!
— Kuten neiti haluaa, — vastasi kohtelias emäntä.
Jos vieras nainen olisi saanut seurata omaa makuaan, olisi hän luultavasti, äkillistä sisäistä kuohuaan tyydyttääkseen, tyhjentänyt pienen ristiritarin veren viimeiseen pisaraan saakka.
Nuo pienet, valkoiset, viattomat karitsat eivät varmaankaan voineet aavistaa hyenan olevan heidän keskellään, eikä lauman paimenkaan sitä arvannut.