Hän kohotti kätensä tarttuakseen kirjeeseen; mutta ennen kuin hän ehti edes koskettaa sitä sormellaan, siirsi V. kättään.
— Ei niin kiireesti, parahin kreivini! — esteli V; — minun täytyy ensin lukea sinulle ne kauniit lauselmat, jotka tämä paperi sisältää… Kirje on, kuten huomaat, osoitettu sinulle, ja se oli avattu ennenkuin se joutui minun käsiini… Kunhan kuulet sen sisällön, tajuat pian, miksi ei sitä heti voida jättää sinulle… Kärsivällisyyttä siis ja kuuntele tarkkaan.
Kreivi V. luki kirjeen ääneensä; mutta hän seurasi rivejä vain toisella silmällään; toinen näytti salaa vakoilevan kreivi Lejonborgin kasvonilmeitä.
»Kreivi Karl Gustaf!
Kävin luonasi tänään aamupäivällä. Et ollut kotona. Koska minun täytyy päivällisen aikaan matkustaa maalle, mistä palaan vasta kahdeksan päivän kuluttua, ilmoitan sinulle tämän kautta käynnistäni. Oli ikävää, etten tavannut sinua; siten jäi sinulta kuulematta paljon mieltäkiinnittäviä uutisia. Kirjeesi, jonka kuukausi sitten lähetit on saapunut onnellisesti perille korkealle omistajalleen. Se on vaikuttanut hänen onnettomaan sieluunsa kuin toukokuunsade maahan. Omasta kohdastaan hänellä ei enää ole minkäänlaisia toiveita. Hän luopuu kaikesta poikansa hyväksi, ja hän sanoo sulkevansa rauhallisesti silmänsä sillä hetkellä, jolloin hän näkisi jalon kansan hyvittävän entisen vääryyden. Paitsi sitä tukea, jota hän syystä uskoo saavansa sen kansan puolelta, jonka kunniakkaaseen sukupuuhun hän ei tahtoisi kiinnitettävän ulkomaalaista kruunua, toivoo hän voimakasta suojaa idästä, missä laillinen perimys vielä…
Kreivi V. keskeytti lukemisen.
— Ehkä muistat ulkoa jälelläolevan, — virkkoi hän, — sillä se on reväisty pois kirjeestä!… Mutta miten on laitasi, parahin kreivi!… Pahantekijä, jota viedään kuolemaan, ei voi näyttää surkeammalta kuin sinä nyt.
Niin olikin laita. Suuret hikikarpalot helmeilivät kreivi Lejonborgin otsalla, ja hän värisi kuin vilutautinen.
— Söitkö eilen päivällistä Aatelisseuran huoneustossa? kysyi kreivi V.
— Söin, — vastasi Lejonborg melkein tainnuksissa; — aivan niin, minä söin päivällistä Aatelisseuran huoneustossa.