— Ja lähdit sieltä noin kello viiden aikaan? Eikö niin? — jatkoi kreivi V.
— Aivan niin. Aivan niin… Kello oli viisi, kun lähdin sieltä… Mutta minä en ymmärrä…
— Heti lähdettyäsi löydettiin lattialta tämä kirjeen katkelma.
Kreivi Lejonborgin ohuitten huulien välistä kuului ölisevä äännähdys.
— Kuka piru on kirjoittanut moisia hulluuksia? huusi tutkija.
— Minä … en tiedä, — sammalsi tutkinnonalainen tuijottaen eteensä kuin mielipuoli.
— Ja miten h…ssä sinä olet voinut takertua kiinni mokomaan?… Oletko kokonaan kadottanut järkesi, kun suotta panet vaaranalaiseksi elämäsi ja kunniasi!
Nyt nousi kreivi Lejonborg seisomaan.
— Inhoittavaa! Alhaista! Kauheata! — huudahti hän lyöden nyrkillään otsaansa.
— Se toimekas henkilö, joka tämän kirjeen löysi, — sanoi kreivi V., — jätti sen eilen illalla tärkeänä aarteena hänen kuninkaallisen majesteettinsa käsiin.