— Ihminen! Kuka on salaa kätkenyt sen kirjeen minun laatikkooni?
— Teidän armollannehan on aina avain mukanaan, tiedän mä.
— Mutta laatikkoon on murtauduttu minun poissaollessani.
— Kun teidän armonne on ollut poissa, olen minä aina ollut teidän armonne mukana … huomautan sen siksi, että jos teidän armonne sattuisi epäilemään minua. En ole ansainnut tulla sellaisen epäluulon alaiseksi, teidän armonne!
— Onko kirje sitten joutunut sinne itsestään?
— Ei, sitä en luule.
— Onko lukko auennut itsestään?
— Myöskään sitä en usko.
— Sinäkö olet petturi?
— Ei, sitä en usko.