— Tai onko se joku muu palvelija?
— En voi uskoa sitäkään.
— Onko siis kirje sittenkin joutunut sinne itsestään?
— Ei, sitä en usko.
— Onko siis lukko auennut itsestään?
— En usko sitäkään.
— Roisto! Luulenpa ettei sinulla ole muuta kuin yksi ja sama vastaus minun kaikkiin kysymyksiini, — huusi kreivi, viuhtaisten espanjanruokoisella kepillään, lyödäkseen ihmisparkaa, joka äsken oli vavissut hyttysen kuoleman nähdessään.
Tämä tarttui kuitenkin taiturin nopeudella keppiin, joka jäi hänen oikeaan kouraansa.
— Nousetko vastaan? kirkui kreivi, turhaan koettaen riuhtoa keppiä hänen kädestään; — vastustatko isäntääsi, kurjimus?
— En, otin vain kepin vastaan, — luulin teidän armonne tarkoituksen olevan antaa se minulle.