— Helvettiin kaikki kirjeet!
— Ei kuitenkaan tämä, — sanoi edellinen, ja otti esiin ruusunpunaisen kotelon; — olisi synti lähettää tämä kirjelmä sellaiseen paikkaan.
— Kirjelmä!…Keneltä? — kysyi kreivi, arasti vilkaisten siihen.
— Keneltäkö?… Mistä minä sen tiedän, teidän armonne? virkkoi metsästäjä.
— Kuka on sen jättänyt?
— Muuan pieni tyttö, teidän armonne, — vastasi metsästäjä hymyillen veitikkamaisesti.
— Pieni tyttö?
— Niin, ja kaunis kuin päivä … hiukset kuin kultaa, ja silmät loistavat kuin teidän armonne musta ratsu.
— Ahaa!… Anna tänne, anna tänne! huusi kreivi tempaisten kirjelmän metsästäjän kädestä.
Kreivi avasi nopeasti kotelon ja luki: