2:nen kohtaus.
Edelliset. Josefina (ulkoa.)
Josefina. No, mitä me näyttelemme tänä iltana?
Sjövall. "Vestan temppelin", rakas lapsi.
Josefina. Tragediaa… aina vaan tragediaa!
Sjövall. Josefina! mitä uskallat sinä sanoa? Oman pappasi tragedia!
Josefina. Suo anteeksi, isä hyvä, mutta — kunnia Capitoolin hanhille! — ikävä se on sittenkin.
Sjövall. Tiedäthän että maaseuduilla ei kelpaa muut kuin tragediat; komedioista ne eivät välitä. Muistatteko kun me Boråssa näyttelimme: "Lasillinen vettä", mitä sanoivat sanomalehdet seuraavana päivänä? Ne sanoivat: "Paitsi sitä että nimi 'Lasillinen vettä', ei koskaan voi saavuttaa Boråssilaisten tnyötätuntoisuutta, saa toimitus täten ilmoittaa että kaikki ilveilyt ja huvinäytelmät pitäisi karkoittaa näyttämöltä, sillä se on hävytöntä narrata rehellisiä Boråssilaisia nauramaan ja tirskumaan kuin harakat. Sitä vastoin me innokkaasti puolustamme kaikellaisia murhenäytelmiä, varsinkin sellaisia, joissa ryöväreitä esiytyy". Siten kirjoitti Boråssilainen ja Boråssilainen oli oikeassa.
Josefina. Mutta ei yksikään ihminen käsitä papan "Vestan temppeliä".
Sjövall. Siinähän se solmu onkin, lapseni. Kaikki käsittämätön on ylevää, originellia, subliimia, näetkös — kaikki jota ihmiset eivät ymmärrä pitävät he ylevänä, korkeana, subliimina!