Josefina. No, pitääkö meidän harjoittaa?
Sjövall. Ei… taikka antakaas olla… ei haittaisi jos viimeistä kuvaelmaa harjoitettaisiin. Herra Ölander sotkee aina tyrannin roolissa. Herra! te näyttelette huonommin kerta kerraltaan… te menette taaksepäin.
Ölander (Astuu kiivaasti Sjövallin eteen). Menenkö minä taaksepäin? Minä, joka olen teaatterin kaunistus, kuten Norrköpingin sanomissa sanottiin.
Sjövall (pilkalla). Tekö? — — Oletteko nähnyt minua "Hamlettina" (Ölander tekee kieltävän liikkeen). No, sittenhän te ette ole nähneet mitään.
Ölander. En, minä tietysti en ole nähnyt mitään. Mutta te herra olette aina juonitellut minua vastaan. Muistelkaa Grennaa! Siellä me näyttelimme "Hernania", jossa minä olin Kaarlo V:tenä ja minut huudettiin esille… Mutta kun minun piti mennä kiittämään, olitte te naulannut minut nutun liepeestä kulissiin, niin että minulla, näyttämölle tullessani, oli Kaarlo suuren hautaholvi selässäni (itku kurkussa) ja sellaisena minä olin kuin mikäkin spektaakkeli!
Sjövall. Tilaa!… harjoitus alkaa… viides näytös, viidestoista kuvaelma, ensimmäinen kohtaus.
(Ottaa pöydältä ison paperikäärön, jota silmäilee).
Theodor (Josefinalle). Sinä et ole koko päivänä sanonut minulle sanaakaan.
Josefina. Näyttelijättären tulee punnita sanojansa.
Theodor. Et suonut yhtä silmäystäkään.