Ölander. Rotathan sen söivät Falköpingissä. Eikö se ole kummallista että nälkä aina seuraa meidän jälkiämme!
Sjövall. No ottakaa sitten jotain muuta… yhdentekevää, kunhan vaan sujuu.
Ölander (Astuu Gripin ja morsiusparin väliin).
"Seis! Jupiterin kautta! heist' ei tuu nyt mitään".
Sjövall. Tuo ei kelpaa, herra Ölander… enemmän intoa, enemmän buljonkia… kuulkaa ja katsokaa: (levittää molemmat käsivartensa ja deklameeraa kovalla äänellä).
"Seis! Jupiterin kautta!"… sillä tavalla… tragediassa pitää huutaa ja tehdä liikkeitä, muuten se ei tee mitään efektiä… Uudestaan, herra Ölander!
Ölander (Kovaa).
"Seis! Jupiterin kautta! heist' ei tuu nyt mitään,
En minä eikä Jumalat voi liitostanne pitää.
Ma sinut hylkään, poika hullunlainen!
Sa voitko naida tään, vaikk' isäsi sen kieltäis?
Nyt hylkää, hän, vaikk' sisuasi viiltäis,
Tee se, vaikk' onkin laskiainen."
Sjövall. Mikä ihana ajatus! Herra tietää mitä minä ajattelin tuota loppua kirjoittaessani.
Ölander. Minä ainakin tiedän, mitä minä ajattelen sitä lausuessani: Oh, sinä unohtumaton lapsuuden aika, sinä vehnäpullien ja mantelimaidon päivä! ijäksi olet sinä mennyt, ijäksi!