Sjövall. Minun loistokas nimeni on kylliksi riittävä molemmille perheille… Kelpo ystäväni, minä siis unhoitan kaikki kiistat meidän välillämme, unhoitan että olette harjoittaneet ala-arvoista ammattia — minä unhoitan kaikki.
Gråström. Myöskin ne 50 taaleria, jotka olette minulle velkaa?
Sjövall. Kaikki, kaikki! Ja minä sallin teidän laittaa nuoren parin kodin sellaiseen kuntoon, että se soveltuu minun tyttärelleni ja hänen taiteilijanimelleen, sekä vastaa niitä myötäjäisiä, jotka hän saa minulta — joskus tulevaisuudessa.
Gråström. Niin etäisessä kuin mahdollista… niin justiin, sanoi Justeini. (Erikseen). Mikä hävytön lurjus! (Kovaa). Herra! kuinka te uskallatte puhua tuolla tavalla? Myötäjäiset, sanoitte… Olisipa hauskaa kuulla, minkälaiset ne myötäjäiset ovat?
Sjövall. Ne ovat sisäänpantuina, saan ilmoittaa.
Gråström. Sisäänpantuina — - — ja mihin?
Sjövall. Liikkuviin fondeihin… Ah, tietäkää, herra, että minulla on suuria kapitaaleja.
Gråström. Missä pankissa ne ovat?
Sjövall. Näettekö niitä suuria matkavaunuja tulliportin luona? Te haluatte tietää mitä minulla siellä on? Te saatte sen tietää.
3:s Laulu.