Theodor. Näytellä ladossa, tallissa… sehän on kauheaa!
Ölander. Huoletta, nuori sankari! Tallin tavalliset asukkaat saavat ateriansa säännöllisemmin kuin me.
Sjövall. Kuten sanottu, sinne rakennan minä teaatterini, kuuden puupukin perustalle, jotka kyllä saan lainata maistraatilta.
Grip. Ja mihin hevoset pannaan?
Sjövall. Ne saavat olla siellä. Teaatteri rakennetaan hevosten päälle.
Ölander. Sepä hyvä, hevoset voivat auttaa yleisöä jalkoja tömistämään.
Ek. Mutta mistä me saamme yleisöä? Kaikki ihmiset ryntäävät tietysti katsomaan sirkusta, joka näyttelee clownia, apinoita ja marakatteja.
Sjövall. Piru periköön koko sirkkuksen, kaikki marakatit — ja apinat myöskin! Se ei olisi ensi kertaa kuin varietee vetää runottaria nenästä.
Theodor. Se oli kaikista pahinta!
Sjövall (Hetken mietittyään). Vartokaapas — — minä sain päähäni fiksun ideean, ideean, joka — kaikkien apinain ja marakattien uhallakin — tuottaa meille täyden huoneen. Theodor, istuppas kirjoittamaan ohjelmaa… minä sanelen.