Theodor (Istuu kynä kädessä pöydän ääreen).
Sjövall (sanelee). "Asianomaisten korkealla luvalla antaa allekirjoittanut tänään Vimmerbyyn suuressa teaatterissa ensimäisen ja viimeisen kerran: 'Vestan temppelin' eli 'Capitoolin hanhet', tragedia 5:ssä näytöksessä ja 15:ssa kuvaelmassa; kuoroineen, kupletteineen, melodraamoineen, taisteluineen, kansallistanssineen ja bengaaline tulineen y.m., y.m., kirjoittanut Adolf Sjövall, teaatteritirehtööri, jolta jo ennenkin on ilmestynyt monta suurta ja ylevää tragediaa, joita suurenmoisella fjongilla ja menestyksellä on näytelty melkein kaikilla Euroopan näyttämöillä. — —"
Ölander (Erikseen). Toinen Alexander Dumas — —
Sjövall (jatkaa). "Viime kuvaelmassa tulee Capitooliosta lentäen kaksi hanhea seppelöimään nuorta morsiusparia…" Sepä se tekee tragediassa suurenmoisen effektin, luullakseni.
Theodor. Mutta eikö olisi parempi käyttää joutsenia?
Sjövall. Ei kelpaa, ei kelpaa… täällä Vimmerbyyssä hanhista tykätään enemmän.. Kirjoittakaa sitten suurilla kirjaimilla: "Näytäntö annetaan erään köyhän lesken hyväksi, jolla on yksitoista lasta, niistä vanhin 7 vuotias". Se naula vetää, luulisin. Ihmisten uhrauvaisuuteen ei tarvitse vedota turhaan — — tarkoitan: niinkauan kuin se on muodissa.
Theodor. Mutta eikö pitäisi mainita jotain tilinteosta tai millä tavalla resetti jaetaan?
Sjövall. Se on tarpeetonta… Muodissa olevat hyväntekijät eivät koskaan kysele sellaisia pikkuseikkoja.
Ölander. Kaikki tuo on kyllä hyvää, mutta minä toden totta en tiedä mistä saamme päivällistä tänään.
Sjövall. Sehän juuri on ihmisen suurin onnellisuus, kun hän ei edeltäpäin tiedä mitä tulee tapahtumaan.