"Kuulepas", jatkoi Alm, "kuka se vanha herra akkunassa oli, jota sinä äsken tervehdit?"
"Näkikö herra minun tervehtivän?" kysyi maisteri, pilkistäen kuten tavallisesti silmiänsä.
"Näin kylläkin; seisoinhan minä aivan sinun vieressäsi, vaikk'ei minulla ollut onnea päästä sinun huomioosi."
"Väliin ollaan huomaamattomia, herraseni!… en voi mitään sille, että joskus osaan olla ylhäistenkin tapainen, kun tarve vaatii… mutta kun minä joskus olenkin ylhäisten tapainen, tapahtuu tämä kuitenkin teeskentelemättäni tahi vähintäkään tästä tietämättäni."
"Sinä tervehdit erinomaisen kohteliaasti?"
"Vai pidätte te sen tapahtuneen kohteliaasti?"
"Minä en luullut sinulla olevan niin notkeata selkää."
"Onko herra koskaan tarkastanut, miten kissa menettelee, ennenkuin se tappaa hiiren?"
"Miten se menettelee?"
"Se ojentaa ensin etukäpälänsä eteenpäin niin, että ne ovat yhtäsuuntaiset maan kanssa ja sitten taivuttaa se ales päänsä ja laskee sen käpälillensä… se taivuttaa selkänsä kuin turkkilainen ja on kohtelias kuin piru itse."