"Noh, mitä yhteyttä tällä on sinun kohteliaisuutesi kanssa akkunan edessä?"
"Mitä kissa tekee, täytyy tiikerinkin tehdä ja mitä tiikeri tekee, sitä te'en minäkin; kuitenkin sillä eroituksella, että minä taivutan selkääni ja olen kohtelias alati, että kuolon hirmukin kestäisi alati."
"Siis oli se, joka seisoi akkunassa, kauppaneuvos Räyel?"
"Te sanoitte sen… Hänellä oli tänään vihriäinen tähdistön nauha rinnassansa, mutta mitä vaikutusta se tekee siihen nauhaan verraten, jonka minä ripustan hänen naamallensa… Se keltaisenvihriä nauha, herra, joka on yhtä pitkä ja leveä kuin hänen naamansa… Minä te'en ritariksi omalla tavallani, minä… Niin, niin, siivet ovat he minulta leikanneet, mutta pistinten antavat he olla, sanoi Broms, kun häntä kuljetettiin Marstrand'iin."
"Broms'ista puhuen, istuu hän vielä hiljakseen linnassa?"
"Varmaankin… mutta mikä vaikeus onkaan sille olla hiljakseen, joka yöt päivät käy rautapunnukset jaloissansa… Mutta minä olen muuttolintuja, minä, ja siis hyvästi, herraseni!"
"Sinulla on siis kiire?"
"Kansa, joka kulkee ohitsemme, voisi luulla herran olevan joko hullun, tahi turmiolle joutuneen olennon, koska te seisotte näin kau'an juttelemassa kerjäläisen kanssa."
"Mihin sinä menet?"
"Kapakkaan ryypiskelemään… Jokaisen ritariksi lyömisen perästä annan minä suuret päivälliset, kuten kuninkaallakin on tapana tehdä… mutta koska minulta ei ole vieraita kestitettävänä, juon minä yksin itseni juovuksiin… Mutta antakaatte köyhä-raukalle edes roponen", lisäsi kerjäläinen korkeammalla äänellä, ojentaen esiin kouransa.