"Sinä kerjäät siis?"
"Niin, sehän on minun ammattini… minä otan vastaan kaiken, mitä saan… tietäähän herra minun perusaatteeni?"
"Senlaiselle henkilölle, joka menee juomaan itsensä juovuksiin, en minä anna ropoa… se on yksi minun perusaatteistani."
"Herra! en minä sen vuoksi ryyppää, että minä juuri haluaisin paloviinaa, vaan sen vuoksi, että se lemmon juoma kerrankin loppuisi."
"Enkä minäkään anna ropoja kerjäläiselle sen vuoksi, että niistä kerrankin päästäisiin", vastasi Alm.
"Luuleeko herra saavansa ilman edestä seisoa juttelemassa kerjäläisten kanssa?… Jos ei herra anna minulle mitään, luulee kansa, joka näkee meidät sukulaisiksi tahi hyviksi ystäviksi… Tämä ei ole siis minun takiani, vaan herran itsensä."
"Sinä, raukka, olet siis auttamatoin", valitti Alm antaen kerjäläiselle muutamia ropoja.
"Kiitoksia! kiitoksia! Jumala siunatkoon herraa!" huudahti kerjäläinen korkealla äänellä. "Mutta", lisäsi hän hiljaa, "kuinka pikku Mandi voi?"
"Hyvin, Svärd-hyväni!" vastasi Alm, hiukan punastuen poskiltansa.
"Jospa Kalypsolla olisi ollut senlaiset silmät kuin hänellä, olisi Telemako kylläkin heltynyt", lausui maisteri tähystellen tarkasti meidän kamarikirjuriamme.