"Sinä pidät häntä siis erinomaisen kauniina!" lausui Alm hiukan hämillänsä tuosta tähystelevästä silmäyksestä.
"Ja jos Venus'ella olisi ollut hänen otsansa, nenänsä ja suunsa", jatkoi kerjäläinen, "ei hänen olisi tarvinnut kadehtia Psycheä."
"Niinkö arvelet?" vastasi Alm käyden yhä enemmän hämillensä.
"Ja jos Phidias olisi nähnyt senlaisen jalan, kuin hänellä on", jatkoi tuo repaleinen naistenihailija, "olisi hän kuollut hulluinhuoneessa, eikä vankilassa."
"Näytätpä osaavasi arvostella kauniita jalkojakin", muistutti kamarikirjuri, peittäen hämillä oloansa hymyilyllä.
"Vaaralliset ovat hänen silmänsä, otsansa, nenänsä ja suunsa", jatkoi tuo hillitsemätöin kerjäläinen kääntämättä silmiänsä Alm'ista; "mutta paljon vaarallisempi on kuitenkin tuo pieni jalka… pitäkää varoilla jälkiä, herra!… Ei mikään jalka ole niin pieni, ettei se jättäisi jälkiä itsestänsä… sillä jos herra joskus kadottaa jäljet, silloin… silloin… sanokaa silloin jäähyväiset silmille, otsalle, nenälle ja suulle."
"Jäljet, sanon sinä!… Mitä tarkoitat sinä tällä varoituksella?" huudahti Alm kiivaasti, purppuranpunaisena kasvoiltansa.
"Herra!" kuiskasi kerjäläinen hänelle; "se, ken punastuu neljänkymmenen vuoden ikäisenä, on auttamattomampi kuin minä."
Tämän sanottuansa riensi kerjäläinen pois.
Kahdestoista luku.