"Tavallisuuden mukaan en minä saanut vastausta kysymyksilleni, vaikka minä häntä kovistelinkin."
"Ja tämä hänen kummallinen käytöksensä alkoi, kuten sanoitte jo vuosi sitten?"
"Niin."
"Ja jatkui siis tänä keväänäkin?"
"Niin, herra sihteeri."
"Vaikka hän siihen aikaan valmisteliihe käymään ensimäisen kerran ripillä?"
"Epäilemättä, mutta silloin oli minun vaikeampi pitää häntä silmällä, sillä kirkossa lukeminen ei aina tapahtunut määrätyillä hetkillä."
"Se mitä te olette kertoneet minulle, rouvaseni, murehduttaa minua niin, että minulla tuskin on sanoja lausumaan sisällisiä tunteitani", sanoi Alm, pyyhkiessänsä pois muutamia kyyneleitä, jotka olivat tulleet näkyviin hänen silmistänsä.
"Ja kunpa te sitten saatten kuulla, mitä minä sain kuulla tänään!" lausui rouva, silmäillen sydämellisellä sääliväisyydellä tuota alakuloista miestä, jonka tunteet hänen kokenut silmänsä ehkä tajusi paremmin, kuin kumminkin tähän päivään saakka Alm itsekään oli niitä tajunnut.
"Tänään… mitä on siis tänään tapahtunut!" huudahti hän hämmästyneenä, ikäänkuin olisi hän jo luullut kuulleensa kylläksi.